5 VUOTTA SITTEN SAMAAN AIKAAN...

Olisikohan sitä taas aikaa päivitellä blogiakin näin syksyn kunniaksi, viime kerrasta onkin aikaa vierähtänyt.

Facebook näytti aikajanallani pari viikkoa sitten kuvan, jossa samoilen viidakossa Keniassa tasan 5 vuotta sitten. Siitä on tosiaankin 5 vuotta aikaa kun lähdin elämäni seikkailulle, opiskelijavaihtoon Keniaan kolmen kuukauden ajaksi. Olen paljon mietiskellyt viime aikoina tuota matkaa. Miten paljon mahtavia elämyksiä tuohon kolmeen kuukauteen sai mahdutettua. 

Mukana oli niin ilon hetkiä kuin myös paljon surullisia tapahtumia. Oikeastaan koko matka oli tunteiden vuoristorataa ääripäästä toiseen. Välillä oli niin tajuton koti-ikävä, että olin valmis ottamaan heti seuraavan lennon takaisin suomeen. Köyhyys ja vakavien sairauksien ja kuoleman näkeminen oli todella rankkaa varsinkin alkuun. Sellaiseen ei ollut suomessa tottunut, ja vaikka tiesi että siellä on asiat monessa suhteessa huonommin, ei sen näkemiseen konkreettisesti ollut osannut varautua millään lailla.

Parempina päivinä mietin että voisin jäädä Keniaan pitemmäksikin aikaa. Suomen arkeen palaaminen tuntui jopa hieman ahdistavalta ja pelottavaltakin ajatukselta, mitä lähemmäs kotiinlähtö kävi. Edessä oli uusi elämän tilanne, ja takaraivossa painoi myös ystävä joka oli menehtynyt vaihdossa oloni aikana Thaimaassa. Toisaalta oli mahtavaa päästä takaisin perheen sekä ystävien luokse. Ja voi kuinka olinkaan ikävöinyt puhdasta ja raitista Suomen ilmaa ja vitivalkoista lunta, sen tajusin vasta lentokoneen laskeutuessa kotimaan kamaralle.

Kirjoitin blogia vaihdon ajalta, mutta harmikseni en enää löytänyt sitä netistä vaikka kokeilin millä hakusanalla etsiä. Olen ollut niin innoissani kuitenkin siitä, että sain kaveriltani Annalta kuvia keniasta, koska oma kamerani ja tietokoneeni varastettiin viimeisellä viikolla ennen kotiinlähtöä. Muutamia kuvia olin ehtinyt onneksi facebookiin laittaa, joten ne olivat siellä säilössä.

Sain ammennettua paljon positiivista ajattelua siitä kuinka onnellisessa asemassa saamme itse olla kun olemme sattuneet Suomeen syntymään. Vaikka Keniassa on paljon kurjuutta ja köyhyyttä, ihmiset siellä olivat tosi pienistä asioista onnellisia ja iloisia. Siinä elämänasenteessa olisi myös meillä paljon opittavaa. Tuntuu vaikealta pukea sanoiksi kaikkea tuona aikana kokemaansa, eikä sitä varmasti kukaan pysty täysin käsittämäänkään ennen kuin itse tuntemalla ja kokemalla.

Matka oli kaikin puolin avartava, ja se on varma että tuota matkaa tulen muistelemaan vielä siinä kuuluisassa kiikkustuolissakin vanhana mummona.